Mitä jos Starasta kasvaa maksi?!!!!
Miten käy agilityharrastuksen?!! Kaikki suunnitelmat menis uusiksi (voi olla että niin käy...) ja tulee entistä tärkeemmäks että se osaa kääntyä aidoilla tiukasti itsenäisesti. Kontaktien pitää sit kyllä olla juoksut. Eihän siinä luokassa muuten pieni sheltti pärjää bortsujen ajoille :( Jos oisin nyt halunnut maksikoiran niin oisin ottanu belgin.. Ääh.
Tiedän, että ehkä turha stressata tästä kun en siihen voi itse vaikuttaa mitenkään. Mutta myönnän että harmittaa ihan pirusti jos Starasta kasvaakin maksi. Sheltit ei kuulu maksiluokkaan.
Jos käy niin että siitä kasvaa maksi, niin pitää sit vaan sopeutua. Totuus on kuitenkin, että 43cm korkealla sheltillä ei ole asiaa maksiluokkaan, jossa alin rima on 55cm.... Aika näyttää, jännittää kyllä tosi paljon.
Hitsi kun ei ole mitään tietoa miten korkea Niki oli ollessaan kaksi kuukautta vanha..
tiistai, helmikuu 09, 2010
maanantai, helmikuu 08, 2010
Edistystä ja takapakkia
Staralla on korkeutta nyt 30cm (se edellinen mittaus ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa, koska mittasin sen viivottimella tosi hätäisesti.. hups). Miniksi tuskin jää, kunhan ei jatka kasvua medirajan yli. Nikin kokonen (41cm) ois oikein passeli, iso sheltiksi mutta just sopiva mediluokkaan. Maxishelttiä en halua, ei sen kanssa kannata sitten agilityä harrastaa. Painoa on tällä hetkellä 4kg.
Tänään tehtiin ulkona alkeellista agilityä :) Nimittäin sylkkäriä ja poispäin kääntöä. Namin perässä tietenkin, mutta tosi hyvin meni. Staralla on myös oikein hyvä taistelutahto, käy lapaseen kiinni ja retuuttaa sitä ulkona jos vaan saa tilaisuuden. Jee! Pitää hankkia sellanen narulelu, jolla vois palkata.
Stara osaa jo EHKÄ istua käskystä :)
Takapakki tulee sisäsiisteydessä. Välillä lirahtaa lattialle, vaikka etutassut on kyllä paperilla. Äh. Mutta minkäs teet, ei mulla ole vaan aikaa kiikuttaa sitä ulos jatkuvasti. Ehkä se sisäsiisteys tulee ajan kanssa. Stara kuitenkin tekee ulos tarpeensa (jos vaan muistaa..).
Niki jaksaa hämmästyttää mut joka päivä positiivisesti suhtautumisellaan Staraan. Pojat on keksiny leikin, että Stara juoksee Nikiä piiloon ja Niki perässä. Sit vaihdetaan paikkaa toiselle puolelle kämppää ja sama toistuu. Niki ei siis enää ole kovinkaan tosissaan inhoamassa kakaraa. Huh, ihanaa. Lenkeillä Niki yrittää mun mielestä välillä haastaa Staraa juoksemaan kanssaan yrittämällä näykkäistä kaulasta. Pentu ei kumminkaan tajua sitä vielä, mutta tuskin siihen kauaa menee. Niki on Staralle selvästi idoli, ja Stara kunnioittaa Nikiä tosi paljon.
Yöt menee ihan ok:sti. Mulle käy tosi raskaaksi se, että herään niin kauheen aikasin (joskus kuudelta/seittemältä, joskus jopa keskellä yötä) pennun touhuiluun. Seittemältä illalla oon jo aivan poikki. Toivotaan että oon jatkossa niin poikki myös öisin, etten herää pennun rapisteluun ja tarpeiden tekemiseen (hassua että herään sellaseen :DD).
Ulkona ollaan käyty yhdessä ja erikseen. Stara on aika vauhdikas kaveri :o ja pihalla (niin no muutenkin) käy ihan täysillä kiinni jos on jotain revittävää. Taistelutahtoa, jipii! Sitä täytyy pitää yllä. Yhteislenkit alkavat jo sujua ihan mallikkaasti, kun Stara alkaa oppia miten hihnassa käyttäydytään.
Eilen käytiin ihastelemassa junia laiturilla, mut eipä ne paljoa pikkumustaa hätkäytä :) Jaksan kyllä vaan ihastella, miten rohkea pentu mulla on (kun ottaa rodun huomioon).
Nikin kanssa kokeilin tässä yks päivä lenkillä, että onko tokojutut miten muistissa. Seuraamiset sun muut. Nyt on ollu niin kylmät, talviset ja lumiset ilmat (joka on kyllä ihanaa!) että toko on jäänyt ihan pois. Harmi, kun oltiin siinä pääsemässä just vauhtiin. Sisällä toki tehdään pieniä juttuja välillä. Mutta siis, oikein hyvin muisti! Niki teki oikein hyvin ja keskittyneesti, sen vire oli mitä parhain. Jee :)
Nikin suuri huvitus on kaiken varastaminen Staralta. Oli sitten puruluu, lelu, vessapaperin hylsy tai mikä tahansa muu, niin se käy nappaamassa Staralta sen. Lapselta tikkari :D
Tänään tehtiin ulkona alkeellista agilityä :) Nimittäin sylkkäriä ja poispäin kääntöä. Namin perässä tietenkin, mutta tosi hyvin meni. Staralla on myös oikein hyvä taistelutahto, käy lapaseen kiinni ja retuuttaa sitä ulkona jos vaan saa tilaisuuden. Jee! Pitää hankkia sellanen narulelu, jolla vois palkata.
Stara osaa jo EHKÄ istua käskystä :)
Takapakki tulee sisäsiisteydessä. Välillä lirahtaa lattialle, vaikka etutassut on kyllä paperilla. Äh. Mutta minkäs teet, ei mulla ole vaan aikaa kiikuttaa sitä ulos jatkuvasti. Ehkä se sisäsiisteys tulee ajan kanssa. Stara kuitenkin tekee ulos tarpeensa (jos vaan muistaa..).
Niki jaksaa hämmästyttää mut joka päivä positiivisesti suhtautumisellaan Staraan. Pojat on keksiny leikin, että Stara juoksee Nikiä piiloon ja Niki perässä. Sit vaihdetaan paikkaa toiselle puolelle kämppää ja sama toistuu. Niki ei siis enää ole kovinkaan tosissaan inhoamassa kakaraa. Huh, ihanaa. Lenkeillä Niki yrittää mun mielestä välillä haastaa Staraa juoksemaan kanssaan yrittämällä näykkäistä kaulasta. Pentu ei kumminkaan tajua sitä vielä, mutta tuskin siihen kauaa menee. Niki on Staralle selvästi idoli, ja Stara kunnioittaa Nikiä tosi paljon.
Yöt menee ihan ok:sti. Mulle käy tosi raskaaksi se, että herään niin kauheen aikasin (joskus kuudelta/seittemältä, joskus jopa keskellä yötä) pennun touhuiluun. Seittemältä illalla oon jo aivan poikki. Toivotaan että oon jatkossa niin poikki myös öisin, etten herää pennun rapisteluun ja tarpeiden tekemiseen (hassua että herään sellaseen :DD).
Ulkona ollaan käyty yhdessä ja erikseen. Stara on aika vauhdikas kaveri :o ja pihalla (niin no muutenkin) käy ihan täysillä kiinni jos on jotain revittävää. Taistelutahtoa, jipii! Sitä täytyy pitää yllä. Yhteislenkit alkavat jo sujua ihan mallikkaasti, kun Stara alkaa oppia miten hihnassa käyttäydytään.
Eilen käytiin ihastelemassa junia laiturilla, mut eipä ne paljoa pikkumustaa hätkäytä :) Jaksan kyllä vaan ihastella, miten rohkea pentu mulla on (kun ottaa rodun huomioon).
Nikin kanssa kokeilin tässä yks päivä lenkillä, että onko tokojutut miten muistissa. Seuraamiset sun muut. Nyt on ollu niin kylmät, talviset ja lumiset ilmat (joka on kyllä ihanaa!) että toko on jäänyt ihan pois. Harmi, kun oltiin siinä pääsemässä just vauhtiin. Sisällä toki tehdään pieniä juttuja välillä. Mutta siis, oikein hyvin muisti! Niki teki oikein hyvin ja keskittyneesti, sen vire oli mitä parhain. Jee :)
Nikin suuri huvitus on kaiken varastaminen Staralta. Oli sitten puruluu, lelu, vessapaperin hylsy tai mikä tahansa muu, niin se käy nappaamassa Staralta sen. Lapselta tikkari :D
lauantai, helmikuu 06, 2010
Matkustelua
Stara on tutustunut sekä julkisen että yksityisen liikenteen ihmeelliseen maailmaan. Eilen perjantaina lähdettiin käymään Staran kanssa kaksistaan Käpylässä ja Niki jäi varmaan erittäin onnellisena nukkumaan kotiin. Bussimatka oli hirmu jännä sinne mennessä, kun joka kerta piti katsoa mitä tapahtuu ovien auetessa. Ja ihmisiä meni ohi, iik iik. Mutta ihan hiljaa oli pieni lapsi. Takaisintulomatkalla Stara nukkui jo oikein sikeästi mun sylissä :)
Tänään mentiin jälleen Käpylään, ihan aamusta. Niki tuli mukaan. Matka meni ihan loistavasti, sillä lähes heti kun istuin alas, Stara alkoi jo vetää sikeitä sylissä. On se vaan niin ihailtavan peloton uusia asioita kohtaan. Niki pääsi Taivaskallion koiralenkille ihan vaan kahdestaan mun kanssa (lenkki alkaa klo 9 ja kotoa lähdettiin jo 7:30.. Huh). Sitten nukuttiin (no, koirat nukku) ja Nikillä oli loimi päällä.
Kävin myös Staran kanssa kahdestaan ulkona. Opeteltiin nimeltä kutsumista, mulla oli siis namit mukana. Ehkä harjoituksen loppua kohti Stara alkoi jo ymmärtää, että kun kuulee nimensä ja tulee luokse, on luvassa palkkio. Silti haluaisin sen luoksetulon kutsusta kuntoon mahdollisimman pian. Ja olis hyvä välillä muistaa, että kyseessä on kahdeksan viikon ikäinen pentu ;)
Käpylästä tultiin takaisin autolla, ja laitoin molemmat koirat takaosaan. Stara itki suht paljon, vaikka oli pitkiä jaksoja hiljaakin (ja matkaa siis huimat 15 minuuttia ;) )
Naksuttimeen ehdollistamista olen jatkanut, vaikka eihän se vielä ihan hallussa ole. Eikä mun mielestä tarvikaan, kunhan oppii perusjutut ilmankin. Päätin että nyt opetan sen istumaan käskystä. Ja tilanteeksi siihen käy se klassinen ruokailu, eli ruokaa ei tipu ennen kuin istuu.
Käytin molemmat koirat lenkillä tänään iltapäivällä ja Stara oli hienosti hihnassa koko lenkin. Ja teki tarpeetkin! Vastaantulevat ihmiset ovat olleet jännittäviä, mutta nyt niiden ohitus alkaa jo onnistua. Lisäksi Stara alkaa oppia kulkemaan hihnassa, eli että pieni nykäisy tai hihnan jännittäminen ei ole maailmanloppu. Panta on nyt ollut tänään kaulassa melkein koko päivän, sitä voisi nyt pitää sillä päällä jotta tottuisi kunnolla.
Staran paino oli eilen 3kg 400g, eli on lihonut viikon aikana 600g! En mä noista mitään tiedä mut onhan toi aika paljon. Se kyllä kasvaa ihan silmissä. Luulin etten huomais eroa, mut kyllähän sen näkee selvästi. Kiva pikkumies :)
Multa on nyt kaks kertaa kysytty, onko Niki Staran äiti :DDD
Varmaan paljon jäi kirjoittamatta, mut ei kaikkea voi muistaa kun tapahtuu jatkuvasti niin paljon.
Tänään mentiin jälleen Käpylään, ihan aamusta. Niki tuli mukaan. Matka meni ihan loistavasti, sillä lähes heti kun istuin alas, Stara alkoi jo vetää sikeitä sylissä. On se vaan niin ihailtavan peloton uusia asioita kohtaan. Niki pääsi Taivaskallion koiralenkille ihan vaan kahdestaan mun kanssa (lenkki alkaa klo 9 ja kotoa lähdettiin jo 7:30.. Huh). Sitten nukuttiin (no, koirat nukku) ja Nikillä oli loimi päällä.
Kävin myös Staran kanssa kahdestaan ulkona. Opeteltiin nimeltä kutsumista, mulla oli siis namit mukana. Ehkä harjoituksen loppua kohti Stara alkoi jo ymmärtää, että kun kuulee nimensä ja tulee luokse, on luvassa palkkio. Silti haluaisin sen luoksetulon kutsusta kuntoon mahdollisimman pian. Ja olis hyvä välillä muistaa, että kyseessä on kahdeksan viikon ikäinen pentu ;)
Käpylästä tultiin takaisin autolla, ja laitoin molemmat koirat takaosaan. Stara itki suht paljon, vaikka oli pitkiä jaksoja hiljaakin (ja matkaa siis huimat 15 minuuttia ;) )
Naksuttimeen ehdollistamista olen jatkanut, vaikka eihän se vielä ihan hallussa ole. Eikä mun mielestä tarvikaan, kunhan oppii perusjutut ilmankin. Päätin että nyt opetan sen istumaan käskystä. Ja tilanteeksi siihen käy se klassinen ruokailu, eli ruokaa ei tipu ennen kuin istuu.
Käytin molemmat koirat lenkillä tänään iltapäivällä ja Stara oli hienosti hihnassa koko lenkin. Ja teki tarpeetkin! Vastaantulevat ihmiset ovat olleet jännittäviä, mutta nyt niiden ohitus alkaa jo onnistua. Lisäksi Stara alkaa oppia kulkemaan hihnassa, eli että pieni nykäisy tai hihnan jännittäminen ei ole maailmanloppu. Panta on nyt ollut tänään kaulassa melkein koko päivän, sitä voisi nyt pitää sillä päällä jotta tottuisi kunnolla.
Staran paino oli eilen 3kg 400g, eli on lihonut viikon aikana 600g! En mä noista mitään tiedä mut onhan toi aika paljon. Se kyllä kasvaa ihan silmissä. Luulin etten huomais eroa, mut kyllähän sen näkee selvästi. Kiva pikkumies :)
Multa on nyt kaks kertaa kysytty, onko Niki Staran äiti :DDD
Varmaan paljon jäi kirjoittamatta, mut ei kaikkea voi muistaa kun tapahtuu jatkuvasti niin paljon.
perjantai, helmikuu 05, 2010
Uusia tuulia
Varoitus: pitkä teksti. Oon kirjottanut tätä muutaman päivän, joten pahoittelen mahdollisia ristiriitaisuuksia. Viikonloppuna luvassa lisää kuulumisia.
Kiitokset hienoista kuvista menevät Nannalle!
Kiitos kaikille kannustuksesta. Haluan uskoa että vaikein on takana päin ja nyt nokka kohti tulevaa. Kaikilla on ollut totuttelemista uuteen tilanteeseen, enkä voi uskoa miten nopeasti viikko on mennnyt. Tuntuu kuin Stara olisi asunut meillä pidempään. Kaikkien kannustus on saanut minut tajuamaan että ei maailma ole kaatunut (ei Nikinkään maailma) ja kannattaisi itse ottaa paljon rennommin.
Mulle tuli aikamoisena shokkina pennun kanssa eläminen. Ja se miten Niki pentuun reagoi. Pitkään mulla oli myös olo, että en tunne pentua omakseni, ja ehkä alitajuisesti hyljeksin sitä :/ Nyt on kuitenkin tilanne muuttunut.
Missä mun ruoka viipyy??
Olen palannut "mammalomalta" arkeen (=luennoille) ja se on tuonut oman uuden lisänsä tähän pennunomistajan päivärytmiin. Onneksi Nanna on ollut kotona (KIITOS!) niin ettei koiruleiden ole tarvinnut olla yksin. Tiistaina mulla oli pitkä päivä (10-16), ja sama toistui keskiviikkona. Tuntuu että Niki koki järjettömän suuren muutoksen tiistain aikana! Ehkä minun poissaoloni auttoi suuresti, sillä se on ehkä jopa alkanut hyväksyä Staran jäseneksi laumaan :) Tässä todiste Nikin vapaaehtoisesta nukkumapaikasta tiistai-iltana:
Muutenkin Niki ei ole enää niin päällekäyvä jos Stara yrittää tulla mun luo. Kyllä se vieläkin hieman hermostuu (vähän väärä sana, mutta paremman puutteessa) ja toisinaan ajaa Staran pois, mutta kiellän Nikiä nätisti jos tekee sitä liikaa.
Tänään oli mulla samanlainen päivä kuin eilen, ja luulen että keskiviikko vain vahvisti Nikille eilen opittua laumatunnetta Staraa kohtaan. Aika näyttää tosin, mutta Niki on jo nyt kuin toinen koira. En voi kuin ihastella sen sopeutumiskykyä :)
Lisäksi alan järjestää aikaa, jotta voin olla Staran kanssa kahdestaan. Tänään aloitettiin naksutinharjoittelu (tosin tyhjäpää omistaja teki sen väärin, eli ensin nami ja sitten naks vaikka pitäisi olla toisinpäin :D) ja sitä varmaan jatketaan vielä tänään lisää jos jaksetaan (ja mielellään oikein..). Stara on alkanut oppia nimensä, jee! Pantaa olen pitänyt välillä kaulassa. Aluksi se kutitti hirmuisesti, mutta suurimman osan ajasta Stara ei näytä huomaavan sitä ollenkaan. Ulkona olen laittanut siihen näyttelyhihnan kiinni, joten sitäkin ollaan alettu harjoittelemaan. Hihnassa kulkeminen on melkoisen jännää, mutta pienellä harjoittelulla se lähtee varmasti sujumaan.
Ehkä vaan kuvittelen, mutta "ei" ja "irti" taitaa olla jo melkeen pienen lapsen ymmärryksessä :)
Taistelutahtoa :)
Tulevina päivinä aletaan kulkea pieniä matkoja junalla, jotta riiviön saisi joskus nukahtamaan ;) Kääntäminen ja muut koulujutut käyvät aika vaikeaksi kun pitää vahtia Staran tekemisiä. Jos ollaan ulkona kahdestaan, niin Stara tulee hirmu hyvin nimeltä kutsuttaessa luokse. Sisällä sama, jos ei ole muita koiria paikalla. Jos olen Nikin ja Staran kanssa, niin Stara ei oikein tule mun luo. Niki nimittäin ajaa sen siitä pois.. Yritän kuitenkin olla stressaamatta siitä, ja odottelen milloin Niki tottuu vieläkin paremmin pentuun. Kun muutettiin, niin Nikillä kesti hyväksyä Minni lauman jäseneksi. Lumin kanssa Niki tuli toimeen saman tien, mutta Minniin tottuminen kesti. Niki alisti Minniä aika pahasti, Minni oli selällään suurimman osan ajasta :D Nyt tilanne on kuitenkin ihan toinen (ja ollaan asuttu täällä jo 4kk, iik!).
Yksinolosta muutama sana. Taitaa olla että mulla on suurempi eroahdistus ;) Stara jää jo paljon nätimmin yksin, tai siis ei ole yhtä äänekäs. Huutoa se ei aloita sisääntullessa aivan heti, ja hiljenee suht nopeasti. Eli on oppinut ettei huutamalla saa seuraa.
Minni ja Stara on kuin paita ja peppu :D ne leikkii paljon keskenään, vaikka kokoeroa on paljon.
Stara on löytänyt jo vihollisiakin: keittiössä oleva vesikuppi ja sen alla olevat pyyhkeet:
Tiistaina pikkumiehelle tuli ikää mittariin huimat 8 viikkoa eli kaksi kuukautta. Kamalan pieni se vielä on <3 mutta kasvaa koko ajan. Hitsi kun ei ole vaakaa, niin en tiedä painoa. Ainakin se on pulskistunut PALJON :D Korvat pysyvät alhaalla edelleen (jee!) vaikka ovat ehkä millin verran nousseet ylöspäin.
Vaan eipä ne vaikeudet ole kokonaan ohi. Niki on snadisti alkanut taas ontua :( Teorioita siihen on muutama:
-Lunta on tullut paljon, eikä aina pystytä kävelemään auratulla tiellä -> Nikille raskaampaa tarpoa kylkeen asti ulottuvassa lumessa.
-Lattioilla ei ole mattoja sattuneesta syystä, joten tassut liukuvat.
-Nikin pomppiminen mun sängylle ja takaisin kun ei ole mattoa (tekee tätä nyt enemmän kuin yleensä, sillä vahtii tarkkaan tuleeko Stara haistelemaan mun jalkoja tms).
-Kylmät ilmat jäykistää niveliä?
-Olen unohtanut pitää BOT:ia päällä...
Niki saa gabapentiiniä edelleen normaalisti, enkä ole radikaalisti pienentänyt annosta lähiaikoina. Haluan siis uskoa että syy löytyy yllä olevista ranskalaisista viivoista, tai sitten vielä joku mikä ei ole tullut mieleen.
Kiitokset hienoista kuvista menevät Nannalle!
Kiitos kaikille kannustuksesta. Haluan uskoa että vaikein on takana päin ja nyt nokka kohti tulevaa. Kaikilla on ollut totuttelemista uuteen tilanteeseen, enkä voi uskoa miten nopeasti viikko on mennnyt. Tuntuu kuin Stara olisi asunut meillä pidempään. Kaikkien kannustus on saanut minut tajuamaan että ei maailma ole kaatunut (ei Nikinkään maailma) ja kannattaisi itse ottaa paljon rennommin.
Mulle tuli aikamoisena shokkina pennun kanssa eläminen. Ja se miten Niki pentuun reagoi. Pitkään mulla oli myös olo, että en tunne pentua omakseni, ja ehkä alitajuisesti hyljeksin sitä :/ Nyt on kuitenkin tilanne muuttunut.
Missä mun ruoka viipyy??
Olen palannut "mammalomalta" arkeen (=luennoille) ja se on tuonut oman uuden lisänsä tähän pennunomistajan päivärytmiin. Onneksi Nanna on ollut kotona (KIITOS!) niin ettei koiruleiden ole tarvinnut olla yksin. Tiistaina mulla oli pitkä päivä (10-16), ja sama toistui keskiviikkona. Tuntuu että Niki koki järjettömän suuren muutoksen tiistain aikana! Ehkä minun poissaoloni auttoi suuresti, sillä se on ehkä jopa alkanut hyväksyä Staran jäseneksi laumaan :) Tässä todiste Nikin vapaaehtoisesta nukkumapaikasta tiistai-iltana:
Muutenkin Niki ei ole enää niin päällekäyvä jos Stara yrittää tulla mun luo. Kyllä se vieläkin hieman hermostuu (vähän väärä sana, mutta paremman puutteessa) ja toisinaan ajaa Staran pois, mutta kiellän Nikiä nätisti jos tekee sitä liikaa.
Tänään oli mulla samanlainen päivä kuin eilen, ja luulen että keskiviikko vain vahvisti Nikille eilen opittua laumatunnetta Staraa kohtaan. Aika näyttää tosin, mutta Niki on jo nyt kuin toinen koira. En voi kuin ihastella sen sopeutumiskykyä :)
Lisäksi alan järjestää aikaa, jotta voin olla Staran kanssa kahdestaan. Tänään aloitettiin naksutinharjoittelu (tosin tyhjäpää omistaja teki sen väärin, eli ensin nami ja sitten naks vaikka pitäisi olla toisinpäin :D) ja sitä varmaan jatketaan vielä tänään lisää jos jaksetaan (ja mielellään oikein..). Stara on alkanut oppia nimensä, jee! Pantaa olen pitänyt välillä kaulassa. Aluksi se kutitti hirmuisesti, mutta suurimman osan ajasta Stara ei näytä huomaavan sitä ollenkaan. Ulkona olen laittanut siihen näyttelyhihnan kiinni, joten sitäkin ollaan alettu harjoittelemaan. Hihnassa kulkeminen on melkoisen jännää, mutta pienellä harjoittelulla se lähtee varmasti sujumaan.
Ehkä vaan kuvittelen, mutta "ei" ja "irti" taitaa olla jo melkeen pienen lapsen ymmärryksessä :)
Taistelutahtoa :)
Tulevina päivinä aletaan kulkea pieniä matkoja junalla, jotta riiviön saisi joskus nukahtamaan ;) Kääntäminen ja muut koulujutut käyvät aika vaikeaksi kun pitää vahtia Staran tekemisiä. Jos ollaan ulkona kahdestaan, niin Stara tulee hirmu hyvin nimeltä kutsuttaessa luokse. Sisällä sama, jos ei ole muita koiria paikalla. Jos olen Nikin ja Staran kanssa, niin Stara ei oikein tule mun luo. Niki nimittäin ajaa sen siitä pois.. Yritän kuitenkin olla stressaamatta siitä, ja odottelen milloin Niki tottuu vieläkin paremmin pentuun. Kun muutettiin, niin Nikillä kesti hyväksyä Minni lauman jäseneksi. Lumin kanssa Niki tuli toimeen saman tien, mutta Minniin tottuminen kesti. Niki alisti Minniä aika pahasti, Minni oli selällään suurimman osan ajasta :D Nyt tilanne on kuitenkin ihan toinen (ja ollaan asuttu täällä jo 4kk, iik!).
Yksinolosta muutama sana. Taitaa olla että mulla on suurempi eroahdistus ;) Stara jää jo paljon nätimmin yksin, tai siis ei ole yhtä äänekäs. Huutoa se ei aloita sisääntullessa aivan heti, ja hiljenee suht nopeasti. Eli on oppinut ettei huutamalla saa seuraa.
Minni ja Stara on kuin paita ja peppu :D ne leikkii paljon keskenään, vaikka kokoeroa on paljon.
Stara on löytänyt jo vihollisiakin: keittiössä oleva vesikuppi ja sen alla olevat pyyhkeet:
Tiistaina pikkumiehelle tuli ikää mittariin huimat 8 viikkoa eli kaksi kuukautta. Kamalan pieni se vielä on <3 mutta kasvaa koko ajan. Hitsi kun ei ole vaakaa, niin en tiedä painoa. Ainakin se on pulskistunut PALJON :D Korvat pysyvät alhaalla edelleen (jee!) vaikka ovat ehkä millin verran nousseet ylöspäin.
Vaan eipä ne vaikeudet ole kokonaan ohi. Niki on snadisti alkanut taas ontua :( Teorioita siihen on muutama:
-Lunta on tullut paljon, eikä aina pystytä kävelemään auratulla tiellä -> Nikille raskaampaa tarpoa kylkeen asti ulottuvassa lumessa.
-Lattioilla ei ole mattoja sattuneesta syystä, joten tassut liukuvat.
-Nikin pomppiminen mun sängylle ja takaisin kun ei ole mattoa (tekee tätä nyt enemmän kuin yleensä, sillä vahtii tarkkaan tuleeko Stara haistelemaan mun jalkoja tms).
-Kylmät ilmat jäykistää niveliä?
-Olen unohtanut pitää BOT:ia päällä...
Niki saa gabapentiiniä edelleen normaalisti, enkä ole radikaalisti pienentänyt annosta lähiaikoina. Haluan siis uskoa että syy löytyy yllä olevista ranskalaisista viivoista, tai sitten vielä joku mikä ei ole tullut mieleen.
maanantai, helmikuu 01, 2010
Lisää kuulumisia, ei ehkä niin hyviä
Otsikko jo kertookin.
Toissayö ei ollut kiva. Niki alkoi oksentaa joskus kymmenen maissa illalla, ja sitä jatkuikin koko yön kuuteen asti aamulla. Voitte vaan arvata että en nukkunut kuin ehkä tunnin. Aluksi tuli kaikki ruoka ylös, sitten kellertävää mahanestettä, sitten rusehtavaa mahanestettä ja lopulta kaikki vesi mitä Niki välillä kävi juomassa.
Pelotti ihan hirveästi. Nyt alkaa olla jo normaalisti, mutta silti mulla on pieni pelko että mitä jos tämä uusiutuu? Tultiin siihen tulokseen että Niki stressaa Starasta todella paljon. Olen huomioinut Nikiä mutta sitä täytyy huomoida vieläkin enemmän. En tee Staran kanssa oikeastaan mitään kahdestaan (eihän tää vaikuta pahasti pentuun?). Ulos lähdettäessä Niki tulee mukaan (sitten Stara sisälle ja Nikin kanssa vielä pidemmälle lenkille). Se on tavallistakin herkempi sheltti, näköjään paljon herkempi kuin mitä osasin aavistaa.
Hieman surullinen olo. Haluan että arki lähtee tästä liikkeelle normaalisti, yritän ajatella että ei pentu niin paljoa muuta elämää. Vaan kun se muuttaa. Ja rajoittaa elämää, ainakin aluksi. Alan miettiä, että olenko yliarvioinut itseni, saanko tämän toimimaan?
Onneksi asiasta puhuminen helpottaa (kiitos äiti! <3). Kirjoitan tämän nyt kuitenkin tänne, koska sekin auttaa paljon. Vartin aikana mulla saattaa vaihdella mieliala äärettömän luottavaisesta ihan ahdistuneeseen ja masentuneeseen.
Niki on koko elämäni. Paras koira jonka tulen ikinä omistamaan. Jos sillä ei ole hyvä olla, ei ole silloin minullakaan. Olemme kokeneet niin valtavan paljon yhdessä (ja paljon on vielä edessä), se on minulle rakkain ja kallein asia koko maailmassa. Jos Nikin stressaaminen jatkuu pahana, täytyy alkaa miettiä ratkaisua josta tulen erittäin surulliseksi. Toki se on vasta äärimmäinen ratkaisu, mutta Nikin hyvinvointi menee kaiken edelle.
Toissayö ei ollut kiva. Niki alkoi oksentaa joskus kymmenen maissa illalla, ja sitä jatkuikin koko yön kuuteen asti aamulla. Voitte vaan arvata että en nukkunut kuin ehkä tunnin. Aluksi tuli kaikki ruoka ylös, sitten kellertävää mahanestettä, sitten rusehtavaa mahanestettä ja lopulta kaikki vesi mitä Niki välillä kävi juomassa.
Pelotti ihan hirveästi. Nyt alkaa olla jo normaalisti, mutta silti mulla on pieni pelko että mitä jos tämä uusiutuu? Tultiin siihen tulokseen että Niki stressaa Starasta todella paljon. Olen huomioinut Nikiä mutta sitä täytyy huomoida vieläkin enemmän. En tee Staran kanssa oikeastaan mitään kahdestaan (eihän tää vaikuta pahasti pentuun?). Ulos lähdettäessä Niki tulee mukaan (sitten Stara sisälle ja Nikin kanssa vielä pidemmälle lenkille). Se on tavallistakin herkempi sheltti, näköjään paljon herkempi kuin mitä osasin aavistaa.
Hieman surullinen olo. Haluan että arki lähtee tästä liikkeelle normaalisti, yritän ajatella että ei pentu niin paljoa muuta elämää. Vaan kun se muuttaa. Ja rajoittaa elämää, ainakin aluksi. Alan miettiä, että olenko yliarvioinut itseni, saanko tämän toimimaan?
Onneksi asiasta puhuminen helpottaa (kiitos äiti! <3). Kirjoitan tämän nyt kuitenkin tänne, koska sekin auttaa paljon. Vartin aikana mulla saattaa vaihdella mieliala äärettömän luottavaisesta ihan ahdistuneeseen ja masentuneeseen.
Niki on koko elämäni. Paras koira jonka tulen ikinä omistamaan. Jos sillä ei ole hyvä olla, ei ole silloin minullakaan. Olemme kokeneet niin valtavan paljon yhdessä (ja paljon on vielä edessä), se on minulle rakkain ja kallein asia koko maailmassa. Jos Nikin stressaaminen jatkuu pahana, täytyy alkaa miettiä ratkaisua josta tulen erittäin surulliseksi. Toki se on vasta äärimmäinen ratkaisu, mutta Nikin hyvinvointi menee kaiken edelle.
lauantai, tammikuu 30, 2010
Kuulumisia ja pohdintaa
Muutama päivä yhteiseloa takana, joten ehkä jotain voi jo kirjoittaa enemmän juttua.
Stara on kotiutunut valtavan hyvin, toki kolmen aikuisen koiran läsnäolo varmasti auttaa. Vielä on opettelemista puolin ja toisin.. Mietin että kirjotanko tästä nyt blogiin, mutta ehkä sen voi vuodattaa tänne :) Eli mulle tää on osoittautunut aika vaikeaksi. Tai sitten teen siitä itselleni aivan liian vaikeaa, mulla on nimittäin vahva taipumus itsekritiikkiin.. ;P Suunnittelen kaiken yleensä etukäteen, mikä tekee asioista helpompaa ja tiedän miten kaiken pitää mennä (ahaa-elämys: ehkä myös tämän takia agility on mun juttu, vaikkei siinä toki aina kaikki mene suunnitelmien mukaan.. mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty). Nyt seuraa se pieni mutta, mikä vaikeuttaa tätä: en suunnitellut pentuaikaa. Ajattelin aina, että kun mulla on kaksi koiraa, niin jo koulutan nuorempaa ja opetan sille uusia juttuja. Ja se olisi samansuuntainen kuin Niki, siis että osaisi kaikki yksinolot ynnä muut. Tyhmä minä, kun en pentuaikaa suunnitellut.
Tästä päästäänkin sitten yksinoloon. Mulla särkyy sydän kun pikkukoira itkee!! Ihan hirveän kuuloista. Miten mä pystyn ymmärtämään, ettei sillä ole mikään hätänä. Ollaan tehty yksinoloharjoituksia ja olen vaihdellut niiden pituuksia aika reippaasti. Välillä ihan vaan minuutista muutamaan minuuttiin ja sitten Nikin lenkin pituisia (semmonen 30min). En tiedä, etenenkö liian nopeasti? Kertokaa pliis, kaikki apu on tervetullutta. Ylihuomenna maanantaina on jo mentävä luennolle. Stara mielestäni itkee pari ekaa minuuttia, sitten lopettaa. Itku alkaa uudestaan heti, kun kuulee että asunnossa liikkuu joku. Ehkä tyhmä kysymys, mutta onhan tää normaalia? Myös siis sen osalta että mua ahdistaa välillä? En muista Nikin pentuajasta mitään.. =)
Toisaalta voidaanko olettaa, että se vain kaipaa huomiota ja jotain, jolle esittää omaa showtaan? Ulkoillessamme Stara on äärimmäisen itsenäinen, se saattaa painella ihan toiseen suuntaan ja pomppia lumessa itsekseen. Välillä tuntuu että tuskin se huomaa edes mun läsnäoloa ;) Niki ja Stara ovat nyt siis aluksi yksin eri huoneissa, Stara mun huoneessa ja Niki olkkarissa. Staralle mun huone tuntuu olevan se paikka, joka on kaikista turvallisin, nukkuuhan se siellä yönsäkin. Mun huone oli myös ensimmäinen, johon Stara tutustui tullessamme kotiin.
Mulla voi myös hieman mökkihöperyys painaa. Nyt on neljäs päivä kotona tekemättä oikeestaan mitään, on kyllä jo kova hinku luennoille. Yritän tehdä tässä lomassa opiskelujuttuja, mikä on osoittautunut tosi hyväksi keinoksi saada ajatukset pois koirista. Lisäksi väsymys vaikuttaa, sillä öisin olen herännyt Staran puuhailuihin ja uni on ollut katkonaista.
Vaikuttaahan tää nyt hieman avuttomalta. Joka päivä on kuitenkin hieman parempi kuin edellinen, osaksi myös sen takia että syön päivä päivältä enemmän. Stressaaminen tästä pentuajasta ja sen yllättävästä vaikeudesta (mun mielestä) on vienyt ruokahalun, mikä taas kiihdyttää tietenkin epäonnistumisen tunnetta ;)
Yritän kuitenkin pitää katseen tulevassa ja kuvitella itseni kuukauden-kahden päähän. Ehkä silloin on jo eri ääni kellossa ja uudet kujeet mielessä. En tosin voi painottaa liikaa, miten tärkeää mun on kuulla muilta kannustuksia, sillä ne auttaa oikeasti. Ei kai pienen pennun psyyke kovasti häiriydy yksinolosta?
Yksi asia mikä myös mietityttää on mun suhde Nikiin. En halua menettää siitä tasan ripaustakaan! Niki kyllä näyttää Staralle kaapin paikan tosi tehokkaasti. Huomoin aina ensin Nikin, sitten vasta Staran. Käydään Nikin kanssa kahdestaan lenkillä ja nukutaan vierekkäin :)
Oon huomannut, että Nikin oikea jalka (se kipeämpi) on varmaan nyt kipuillut enemmän. Ei onnu, mutta jotenkin varoo sitä.. Toivottavasti kuvittelen kaiken. Ja jotenkin Niki vaikuttaa välillä tavallista apeammalta.. Ehkä syynä on väsymys, sillä Staran tultua Niki ei ole oikein voinut nokosia ottaa. Se vahtii Staraa ja mun tekemisiä, raukka <3
Huh, ehkä tämä tästä. On se pää sitte jännä juttu, ku laittaa kaikenlaiset ajatukset liikkeelle.
Stara on kotiutunut valtavan hyvin, toki kolmen aikuisen koiran läsnäolo varmasti auttaa. Vielä on opettelemista puolin ja toisin.. Mietin että kirjotanko tästä nyt blogiin, mutta ehkä sen voi vuodattaa tänne :) Eli mulle tää on osoittautunut aika vaikeaksi. Tai sitten teen siitä itselleni aivan liian vaikeaa, mulla on nimittäin vahva taipumus itsekritiikkiin.. ;P Suunnittelen kaiken yleensä etukäteen, mikä tekee asioista helpompaa ja tiedän miten kaiken pitää mennä (ahaa-elämys: ehkä myös tämän takia agility on mun juttu, vaikkei siinä toki aina kaikki mene suunnitelmien mukaan.. mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty). Nyt seuraa se pieni mutta, mikä vaikeuttaa tätä: en suunnitellut pentuaikaa. Ajattelin aina, että kun mulla on kaksi koiraa, niin jo koulutan nuorempaa ja opetan sille uusia juttuja. Ja se olisi samansuuntainen kuin Niki, siis että osaisi kaikki yksinolot ynnä muut. Tyhmä minä, kun en pentuaikaa suunnitellut.
Tästä päästäänkin sitten yksinoloon. Mulla särkyy sydän kun pikkukoira itkee!! Ihan hirveän kuuloista. Miten mä pystyn ymmärtämään, ettei sillä ole mikään hätänä. Ollaan tehty yksinoloharjoituksia ja olen vaihdellut niiden pituuksia aika reippaasti. Välillä ihan vaan minuutista muutamaan minuuttiin ja sitten Nikin lenkin pituisia (semmonen 30min). En tiedä, etenenkö liian nopeasti? Kertokaa pliis, kaikki apu on tervetullutta. Ylihuomenna maanantaina on jo mentävä luennolle. Stara mielestäni itkee pari ekaa minuuttia, sitten lopettaa. Itku alkaa uudestaan heti, kun kuulee että asunnossa liikkuu joku. Ehkä tyhmä kysymys, mutta onhan tää normaalia? Myös siis sen osalta että mua ahdistaa välillä? En muista Nikin pentuajasta mitään.. =)
Toisaalta voidaanko olettaa, että se vain kaipaa huomiota ja jotain, jolle esittää omaa showtaan? Ulkoillessamme Stara on äärimmäisen itsenäinen, se saattaa painella ihan toiseen suuntaan ja pomppia lumessa itsekseen. Välillä tuntuu että tuskin se huomaa edes mun läsnäoloa ;) Niki ja Stara ovat nyt siis aluksi yksin eri huoneissa, Stara mun huoneessa ja Niki olkkarissa. Staralle mun huone tuntuu olevan se paikka, joka on kaikista turvallisin, nukkuuhan se siellä yönsäkin. Mun huone oli myös ensimmäinen, johon Stara tutustui tullessamme kotiin.
Mulla voi myös hieman mökkihöperyys painaa. Nyt on neljäs päivä kotona tekemättä oikeestaan mitään, on kyllä jo kova hinku luennoille. Yritän tehdä tässä lomassa opiskelujuttuja, mikä on osoittautunut tosi hyväksi keinoksi saada ajatukset pois koirista. Lisäksi väsymys vaikuttaa, sillä öisin olen herännyt Staran puuhailuihin ja uni on ollut katkonaista.
Vaikuttaahan tää nyt hieman avuttomalta. Joka päivä on kuitenkin hieman parempi kuin edellinen, osaksi myös sen takia että syön päivä päivältä enemmän. Stressaaminen tästä pentuajasta ja sen yllättävästä vaikeudesta (mun mielestä) on vienyt ruokahalun, mikä taas kiihdyttää tietenkin epäonnistumisen tunnetta ;)
Yritän kuitenkin pitää katseen tulevassa ja kuvitella itseni kuukauden-kahden päähän. Ehkä silloin on jo eri ääni kellossa ja uudet kujeet mielessä. En tosin voi painottaa liikaa, miten tärkeää mun on kuulla muilta kannustuksia, sillä ne auttaa oikeasti. Ei kai pienen pennun psyyke kovasti häiriydy yksinolosta?
Yksi asia mikä myös mietityttää on mun suhde Nikiin. En halua menettää siitä tasan ripaustakaan! Niki kyllä näyttää Staralle kaapin paikan tosi tehokkaasti. Huomoin aina ensin Nikin, sitten vasta Staran. Käydään Nikin kanssa kahdestaan lenkillä ja nukutaan vierekkäin :)
Oon huomannut, että Nikin oikea jalka (se kipeämpi) on varmaan nyt kipuillut enemmän. Ei onnu, mutta jotenkin varoo sitä.. Toivottavasti kuvittelen kaiken. Ja jotenkin Niki vaikuttaa välillä tavallista apeammalta.. Ehkä syynä on väsymys, sillä Staran tultua Niki ei ole oikein voinut nokosia ottaa. Se vahtii Staraa ja mun tekemisiä, raukka <3
Huh, ehkä tämä tästä. On se pää sitte jännä juttu, ku laittaa kaikenlaiset ajatukset liikkeelle.
torstai, tammikuu 28, 2010
Kotona
Noniin, ensimmäisiä päiviä vietetään uudessa kodissa. Matkalla kotiin Stara itki autossa ensimmäiset kymmenen minuuttia suoraa huutoa, ja ajattelin että voi ei, jos se vaan itkee. Sitten rauhoittui ja ikävä taisi olla siinä :)
Stara on todella reipas pentu. Se tutkii kaikki paikat itsenäisesti ilman pienintäkään pelkoa tai ininää. Tarpeensa tekee paperille, jee :) Ja tekee muuten myös ulos, kun ehdin sen viedä.
Niki on ihan ihmeissään, hämillään ja varmaan myös stressaantunut vauvasta. Eilen se näytti Staralle hampaita suht pahasti ja tänään palautti kakaran ruotuun muutamaan kertaan niin, että Stara vinkaisi pari kertaa. Tuskin sattui kuitenkaan, ihan kunnossa näyttää olevan :) Aluksi en tiennyt yhtään miten mun pitäis olla. Nyt päätin että annan koirien olla lähinnä keskenään ja selvittää välinsä. Stara on kyllä hauska tapaus.. Nytkin on varmaan 10 min leikkinyt vessapaperihylsyllä ihan innoissaan :D Kiva kun on kivaa. Ehkäpä Niki alkaa ajan kanssa suhtautua Staraan paremmin, Stara kyllä uskoo heti kun Niki sanoo hieman kovemmin. Tosin aamulla yritti önistä takaisin :D
Stara kyllä puree kaikkea mahdollista. Täytyy keksiä lisää sallittuja puruleluja (varapatja ja maton hapsut ei välttämättä ole sitä kategoriaa..). Paino oli eilen reilut 2800g ja säkäkorkeus on nyt noin 19-20cm :)
ps. Päivittäkäähän kaverit linkkilistoihinne myös Staran nimi ;)
sunnuntai, tammikuu 24, 2010
Valmistelua
Nyt on sähköjohdot kutakuinkin piilossa semmosessa putksssa, mutta vielä pitää muutama teipata ylemmäs lattialta.
"Pari" puruluuta ja ruokakuppi. Samanmerkkinen kuin Nikillä, mutta sisus on sininen ja ulkopuolella kohokuva.
Leluja, Nikin vanhoja periaatteessa. Voi kyllä olla että ruskea nalle ei siirry Staran omistukseen, se on Nikille aika rakas kaveri :) ja voi myös olla että kaikki muutkin lelut alkaa yht'äkkiä kiinnostaa..
Jännittää hirveesti. Keskiviikko lähenee! Onneks löysin kirjahyllystä Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjan, siinä on jotkut jutut ihan hyviä (joitain taas en allekirjoita yhtään, esim että on ihan ok hankkia koiralle kaveri, jos koira joutuu olemaan yksin pitkiä aikoja. Sehän se onkin se paras syy toisen koiran hankintaan..). Välillä tuntuu että osaankohan mä olla pennun kanssa, tai lähinnä kouluttaa sitä. Ja välillä taas en millään malttais odottaa. Mutta vihdoin tulee pentu, ihan oikeasti! :)
"Pari" puruluuta ja ruokakuppi. Samanmerkkinen kuin Nikillä, mutta sisus on sininen ja ulkopuolella kohokuva.
Leluja, Nikin vanhoja periaatteessa. Voi kyllä olla että ruskea nalle ei siirry Staran omistukseen, se on Nikille aika rakas kaveri :) ja voi myös olla että kaikki muutkin lelut alkaa yht'äkkiä kiinnostaa..
Jännittää hirveesti. Keskiviikko lähenee! Onneks löysin kirjahyllystä Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjan, siinä on jotkut jutut ihan hyviä (joitain taas en allekirjoita yhtään, esim että on ihan ok hankkia koiralle kaveri, jos koira joutuu olemaan yksin pitkiä aikoja. Sehän se onkin se paras syy toisen koiran hankintaan..). Välillä tuntuu että osaankohan mä olla pennun kanssa, tai lähinnä kouluttaa sitä. Ja välillä taas en millään malttais odottaa. Mutta vihdoin tulee pentu, ihan oikeasti! :)
lauantai, tammikuu 16, 2010
Nyt se on päätetty...
... eli siis pennun nimi!
Virallinen nimi ei ole vielä kokonaisuudessaan tiedossa, mutta kutsumanimi tulee olemaan Stara. Toivottavasti nimi on enne, hih ;)
Kaivoin esiin Nikin vanhoja leluja. Nyt tulee sitte käyttöä myös sille Royal Canin paketille, joka voitettiin Järvenpäästä en-nyt-muista-milloin. Siinä on solmuluu, sit semmonen toisenlainen purulelu, sitte kuminen rinkula (emmä mitää nimiä tiiä) ja pennun leikkialusta. Viimenen on kyllä hupaisin, koska mukana tuli ohje: älä anna pennun leikkiä alustalla ilman aikuisen valvontaa :DD Satanen sille joka saa pentunsa leikkimään vaan sillä neliömetrin kokosella alustalla :D
Mulla on ollu pitkään mielessä miten opetan minkäkin agilityesteen sitten kun sen aika on. Keväällä/kesällä tutustutaan varmaan putkeen ja opetellaan kääntymään.
Virallinen nimi ei ole vielä kokonaisuudessaan tiedossa, mutta kutsumanimi tulee olemaan Stara. Toivottavasti nimi on enne, hih ;)
Kaivoin esiin Nikin vanhoja leluja. Nyt tulee sitte käyttöä myös sille Royal Canin paketille, joka voitettiin Järvenpäästä en-nyt-muista-milloin. Siinä on solmuluu, sit semmonen toisenlainen purulelu, sitte kuminen rinkula (emmä mitää nimiä tiiä) ja pennun leikkialusta. Viimenen on kyllä hupaisin, koska mukana tuli ohje: älä anna pennun leikkiä alustalla ilman aikuisen valvontaa :DD Satanen sille joka saa pentunsa leikkimään vaan sillä neliömetrin kokosella alustalla :D
Mulla on ollu pitkään mielessä miten opetan minkäkin agilityesteen sitten kun sen aika on. Keväällä/kesällä tutustutaan varmaan putkeen ja opetellaan kääntymään.
perjantai, tammikuu 15, 2010
Niki osaa
Muutama viikko sitten kuvasin Nikin temppuja videolle. Muutama puuttuu kun ei ole vielä ihan valmiita, eikä toi vatitemppukaan välttämättä oo vielä ihan valmis. Mutta kivaa katsottavaa mun mielestä, Niki tekee mielellään (no kai nyt kun saa hyvän palkan, heh).
Hoh, onkohan mulla vähän pentukuumetta. Nyt oon nähny kahtena peräkkäisenä yönä unta että se pentu on jo tullu mulle. Viime yön uni oli kyl ehkä hieman ahistava, koska mä en ollu ottanu selvää mitä ruokaa sille pitää syöttää ja olin vielä jättäny sen ihan yksikseen kotiin ku lähin kouluttamaan hallille. Huh, ehkä kannattaa toteuttaa noi kauhuskenaariot vaan unissa, niin todellisuus on sitte helpompaa :D
On kyl ihan epätodellinen olo. Pentu tulee, vihdoin! 5-6 vuotta oon haaveillu siitä että olis toinen koira ja nyt en meinaa uskoa :) Kauheesti hankittavaa, ruokakuppi, hihna (ehkä), leluja (ellei Nikin vanhat lelut kelpaa, luulis), ruoka... Pitää kaivaa Nikin pentupanta esiin, valjaat löysinkin jo.
Hui kun jännittää.
Hoh, onkohan mulla vähän pentukuumetta. Nyt oon nähny kahtena peräkkäisenä yönä unta että se pentu on jo tullu mulle. Viime yön uni oli kyl ehkä hieman ahistava, koska mä en ollu ottanu selvää mitä ruokaa sille pitää syöttää ja olin vielä jättäny sen ihan yksikseen kotiin ku lähin kouluttamaan hallille. Huh, ehkä kannattaa toteuttaa noi kauhuskenaariot vaan unissa, niin todellisuus on sitte helpompaa :D
On kyl ihan epätodellinen olo. Pentu tulee, vihdoin! 5-6 vuotta oon haaveillu siitä että olis toinen koira ja nyt en meinaa uskoa :) Kauheesti hankittavaa, ruokakuppi, hihna (ehkä), leluja (ellei Nikin vanhat lelut kelpaa, luulis), ruoka... Pitää kaivaa Nikin pentupanta esiin, valjaat löysinkin jo.
Hui kun jännittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
