tiistaina, tammikuuta 23, 2018

Häntäpäivitys

Viikonlopun asiaa pohdittuani päätin maanantaina lähteä hakemaan vielä yhden mielipiteen, tällä kertaa kaikenlaiseen kirurgiaan perehtyneeltä eläinlääkäriltä. Mielestäni kaikki kivet on käännettävä, ennen kuin lähden silpomaan koiraltani mitään osia irti, sen verran ekstremeltä amputointi nimittäin tuntui.

Saatiin aika heti maanantaiaamupäivälle. Vastaanottanut lääkäri kurkkasi Narrin häntää ja diagnoosi tuli parissa sekunnissa: "Joo, nää on ateroomia, talitukkeutumia." Ookoo :D Ei siis syylämäisiä kasvuja tms, kuten perjantainakin arveltiin. Näytin myös muut patit muualta kehosta (pari kappaletta), ja kuulemma ihan samoja ovat nekin. Ei mitään pahanlaatuisia siis, huh! Sen pidemmittä puheitta sain käteen 10 päivän antibioottikuurin ja varattiin siltä seisomalta aika ensi viikolle pattien ns. kaapimiseen. Häntä taitaa siis ilmeisesti säästyä!! ♥♥♥


Viikonlopun tunnemyllerrys kannatti kuitenkin käydä läpi, sillä nyt olen ainakin valmis tarttumaan siihen oljenkorteen, jos tulee vielä ajankohtaiseksi ja oikeasti ainoaksi vaihtoehdoksi. Olisin varannut ajan myös amputointiin, jos maanantainkin lääkäri olisi sitä suositellut. Hän oli kuitenkin rauhallinen, eikä maininnut amputointia sanallakaan. Ratkaisukin tuntui löytyvän heti, eikä mitään arpomista siitä, mitä patit ovat. Toki tässä on riskinä se, että patit tulevat takaisin, mutta Narrin selvällä talitukkeamataipumuksella niitä nyt voi tulla muuallekin, kuten on tullutkin. Häntä on vaan ollut oikea epäonnen paikka näiden osalta vähäisen ihon ja tulehduksien takia. Muut patit eivät ole tähän mennessä tulehtuneet.

Helpotus on aivan valtava. Viikon päästä keskiviikkona päästään toivottavasti eroon häntäpattien painajaisesta, jota on tosiaan jatkunut jo melkein kaksi kuukautta. Odotan jännityksellä, minkälainen operaatio on lopulta kyseessä ja todella toivon, että paraneminen lähtee käyntiin hyvin. Kukapa nyt sellaista ei tosin toivoisi :)

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2018

Tapaus Narrin häntä

Pakko kirjoittaa jotain ihan jo omaksi iloksi, jos se vaikka selkiyttäisi ajatuksia. Pitkä teksti. Kiitos, jos joku jaksaa lukea. Palataan pari kuukautta ajassa taaksepäin ja marraskuun loppuun.

Hymyä, agitreenit!
Narri on aina kantanut häntäänsä melko lailla selän päällä. Ei siinä mitään, mieluummin siellä kuin jalkojen välissä. Hännän kannon ansiosta huomasin marraskuun lopulla, että karvojen välistä pilkistää jotain, mikä ei sinne kuulu. Tarkempi tutkiskelu järkyttikin hieman: hännässä oli kolme jonkinlaista pattia, jotka olivat kasvattaneet kukin erilaisen "hatun" päälleen. Pienimmästä lähti noin viiden sentin mittainen ohut piikki ja kahden muun päälle oli kasvanut isoimmillaan peukalonpään kokoinen klimppi jotain mönjää. Kasvannaiset olivat selvästi jotain eritettä, joka oli sitten kuivunut erinäisiin muotoihin. Piikkiä sain lyhennettyä itse, sillä se katkesikin pienemmiksi osiksi aika helposti. Erite tuntui vahamaiselta, joten epäilin jälleen talipatteja, joita ilmestyi viime vuonna enemmänkin.

Huomasin patit tietysti viikonloppuna, olisiko ollut perjantai- tai lauantai-ilta. Narri kerkesi yksin ollessaan syömään muut eriteklimpit ja vähän pattejakin seuraavana päivänä, joten mönjää ei keritty näyttää lääkärille. Lääkäriltä (27.11) saatiin kotiintuomisiksi 12 päivän ab-kuuri ja ohjeita kotihoitoon. Paras veikkaus oli puhjennut talirauhaspatti. 

Kahden viikon päästä (11.12) palattiin lääkärille, sillä patit eivät olleet pienentyneet ab-kuurin aikana. Etenkin isoin on pysynyt aika lailla saman kokoisena koko ajan. Olin itse yrittänyt tyhjennellä niitä huonoin tuloksin, eikä toisaalta pattien ignooraaminenkaan oikein auttanut tilannetta. Joulukuun alussa Narrille annettiin ensimmäinen antitestosteronipistos, sillä on pieni epäily, että patteja syntyisi korkean hormonitason takia. Ihan validi veikkaus, sillä Narri on oikeasti todella hormonaalinen otus. Vaikkei patit siitä johtuisikaan, niin pistoksesta tuskin on haittaa.

Jatkoin pattien kotihoitoa (laimennettu Betadine, suihkutus, Vetramil jne.), mutta pirulaiset eivät pienentyneet sitten millään. Tammikuun alussa haettiin antitestosteronipistoksen tehosteannos, jonka vaikutus on puoli vuotta. Muistaakseni tammikuun käynnillä lääkäri sanoi ensimmäisen kerran, että jos muu ei auta, niin amputoidaan häntä. En ottanut lausetta ihan tosissani, sillä se tuntui niin äärimmäiseltä.

Koko tämän ajan Narrille on maittanut ruoka ja juoma, kulkee ulkona normaalisti ja oon juuri siksi uskaltanut käuydä myös treenaamassa. Mutta onhan se tiedossa, miten hyvin koira pystyy peittämään vaikka mitä miellyttääkseen ihmistä...

Kolmen viikon päästä tilanne oli edelleen sama sillä erotuksella, että Narri on paitsi väsyneempi kotona, patin erite myös haisee älyttömän pahalle. Kyllästyin tilanteeseen, ja päätin ajaa hakemaan jonkinlaista lisämielipidettä toiselta eläinlääkäriasemalta. Ensimmäisen paikan kirurgi oli todennut jo ykskantaan, ettei pysty leikkaamaan pattia pois. Ymmärrän kyllä, kun meidän luottopaikka on kuitenkin tosi pieni ell-asema, eikä resursseja ole yhtä paljon, kuin isommissa paikoissa.

Ajeltiin sitten perjantaina 19.1 Tammiston Evidensiaan. Hoitohuoneessa hoitaja kirjasi ensin meidän tietoja, ja puheessa vilahti taas amputaatio. Huh, oikeasti? Kerroin pattien tarinan ja muuta, mitä hoitaja halusi kirjata ylös. Odoteltiin hetki, ja lopulta lääkäri tuli tutkimaan. Lääkärin reaktio patin haisemiseen oli todella voimakas, lähinnä että huh, haisee kyllä oikeasti tosi pahalta. Aloin ymmärtää, että ehkä kaikki ei olekaan kunnossa, jos monenlaisia tapauksia näkevä lääkärikin sanoo noin.

Lääkäri oli rauhallinen ja puhui ihan suoraan. Osa kudoksesta on todennäköisesti kuolioitunutta. Vaihtoehtoja on kaksi: leikataan patti pois ja jätetään alue parantumaan avoimena haavana. Sen hoito veisi kuukausia, suihkuttelua monta kertaa päivässä jne. Toinen vaihtoehto on häntäamputaatio, jolloin alue poistuu kokonaan. Lääkäri suositteli todella vahvasti amputaatiota ja sanoi, että on täysin sen kannalla tässä tilanteessa.

Mä menin jonkinlaiseen shokkiin jo hoitohuoneessa. Voi helvetti taisi olla mun reaktio, tai ainakin niiltä osin, mitä sain suustani. Lääkäri selitti, että avohaavan  hoito on työlästä, ja se tarkoittaisi sitä, että luu ja kudokset ovat täysin paljaana parantumisen ajan. Jos siinä menisi joku pieleen, eikä haava alkaisi parantua, tilanne päättyisi joka tapauksessa amputointiin. Amputaatiossa olisi se ns. etu, että irrotettu osa lähetettäisiin patologille, ja sitä kautta saisin oikeasti tietää, mitä patteja ne ovat. Tiedon kanssa olisi helpompi suhtautua mahdollisiin uusiin patteihin.

Lääkäri lohdutti, että kasvain se ei ole. Hän epäili jonkinlaista syylämäistä kasvua, joka on alkanut kasvaa sisäänpäin. Kolmesta patista pienin on hävinnyt lähes kokonaan, ja toiseksi isoin kasvattaa taas jotain hattua. Itsestään isoin tulehtunut ja osin kuolioitunut patti ei tosin tuosta enää parane. On myös täysin mahdollista, että Narrilla on jonkinlainen geneettinen taipumus ihomuutoksiin, ja seuraavan askeleen kannattaisikin olla ihotautien erikoiseläinlääkärin vastaanotto. Häntäpatteja se ei enää tosin auttaisi.

Tätä kirjoittaessa alkaa käydä selväksi, että ei tää tilanne voi tällaisena jatkua. Koira pärjää ilman häntää, ja minähän se tässä olen, jolla on varmaan suurin työ totutella tilanteeseen. Eikä Narri ole kotona enää oma itsensä. En jaksa uskoa, että pelkkä antitestosteronipistos vetää muuten niin iloisen, leikkisän ja hupaisan 4-vuotiaan koiran ihan nuutuneeksi sisätiloissa. Ruoka ja vesi toki maittavat edelleen, mutta kaikki ei ole kunnossa, jos 8-vuotias Stara on viisi kertaa aktiivisempi kuin puolet nuorempi Narri. Starahan ei mikään ikäloppu ole, mutta eron huomaa nyt niin selvästi, kun toinen lähinnä vaan nukkuu. Ja myös juuri käytösmuutoksen takia (tapahtunut noin reilussa viikossa) en usko, että pelkkä patin leikkaus enää auttaisi.

Hännästä lähtisi (ehkä pitää jo kirjoittaa "lähtee") aika iso osa, vaikka jonkinlainen töpö Narrille pitäisikin jäädä. Patit eivät ole ihan tyvessä, mutta melko lähellä. Viikonloppu on mennyt uutista sulatellessa ja totutellessa ajatukseen. Kiitos kaikille, jotka lähettivät tsemppejä Facebookissa ja kertoivat omia kokemuksista patteihin tai amputointiin liittyen. Niistä oli oikeasti tosi suuri ilo suuren järkytyksen keskellä. Huomenna taitaa lähteä jälleen soitto eläinsairaalaan, tällä kertaa kirurgille. Koiran terveys on aina etusijalla, joten vaihtoehtoja on tässä nyt enää vain yksi. Etenkin, kun luen oman tekstini uudelleen. Loppuun pitää todeta, että kyllä voikin parista patista olla näin saatanasti harmia!

torstaina, joulukuuta 28, 2017

Vuosi 2017

Vuoden viimeiset päivät lähestyvät, joten ehkä on aiheellista rustata jotain blogiinkin. Jos blogin tekstimäärää katsoo, kulunut vuosi vaikuttaa hiljaiselta. Sitähän se ei toki ole ollut millään muotoa, ei vain ole ollut aikaa tai voimia kirjoittaa yhtä ahkerasti, kuin ennen. Tämä vuosi on ollut ehdottomasti tapahtumarikkain pitkään aikaan, tai ehkä pitäisi sanoa vaihderikkain. Muutoksia sekä ylä- ja alamäkiä on käyty läpi melkein jokaisella elämän osa-alueella yksityiselämästä työelämään ja koiraharrastuksiin. Viimeinen on tosin tuonut entistä enemmän iloa ja auttanut jaksamaan haastavampien hetkien yli ♥ Ja pahimmat alamäet ovat onneksi pääosin osuneet kahteen muuhun osioon.

Vaikka tämä onkin ensisijaisesti koiraharrastusblogi, elämän muut tapahtumat aina vaikuttavat myös harrastuksiin. Kaikesta huolimatta tämä vuosi on ollut ehdottoman nousujohdanteinen, sillä siinä missä alkuvuodesta olin aika pohjamudissa yksityis- ja työelämässä, niin voin sanoa olevani aidosti onnellinen ja tietyllä tavalla tasapainoinen nyt vuoden loppuessa. Meillä on kaikki hyvin. Koirat ovat sopeutuneet uuteen asuntoon paremmin kuin hyvin, ja sitä toki edesauttaa myös oma onnellisuus ja tietynlainen rauha, tai miksikä sitä sitten kukin haluaa kutsua. Työn suhteen pääsin tekemään hommaa, joka oli ns. hiljainen unelmatyöni jo yhdeksän vuotta sitten. Koiraharrastuksissa edettiin huimasti, siitä lisää tavoitteiden yhteydessä. 


Tavoitteet 2017 - toteutuivatko?
Agility
SERT 1lk-2lk
  • Tavoitteena nousta kakkosluokkaan ensi vuoden aikana. LUVA-nollia puuttuu yksi, mutta ei meillä ole mikään kiire saada viimeistä ykkösluokan merkintää kirjaan. Paljon on vielä opeteltavaa (molemmilla) kisatilanteessa.
  • Tuota. No tämähän toteutui ja vielä vähän päälle! Kakkosiin noustiin 30.4.2017 ♥ 
  • Jos/kun nousu kakkosiin sitten tapahtuu, niin ensi vuodelle tavoitteena ottaa kakkosluokan startteja ja katsoa, miten taidot riittää hieman haastavammilla radoilla.
  • Otettiinhan me kakkosten startteja juu. Kovin montaa ei ehditty, ennen kuin noustiin kolmosiin 4.6.2017 ♥ Ihan huikeeta!

SERT 2lk->3lk
  • Pidetään hauskaa ja harrastetaan rentoa ja iloista agilityä yhdessä ♥ 
  • Kyllä ♥ Teimme juuri näin.


Muuta
  • Oli kuinka klisee tai ei, niin me toivotaan jälleen hyvää terveyttä ensi vuodelle. Staralla on jälleen tiedossa nivelrikkokontrolli kesällä, ja toivoakseni myös lääkitys pysyy samana kuin tähän asti (gabapentiini).
  • Terveydestä ei suurempia moitteita tälle vuodelle. Marras-joulukuuta varjostivat melko paljon nuo Narrin talipatit, joiden syytä selvitellään edelleen. Luulen, että hormoneista löytyy vastaus, tai se ainakin kävisi järkeen. Staran lääkitys on pysynyt samana, ja sen fyysinen kuntokin on oikein hyvä tilanteeseen nähden. Uuden kotialueen metsälenkit auttavat varmasti.
  • Tavoitteena työllistyä omalle alalle, tai sitten opiskella syksyllä lisää, jos työllisyys näyttää huonolta.
  • Ja niin työllistyinkin! AV-kääntäjä kiittää ja kuittaa. Lisäopinnot eivät tulleet lopulta kysymykseen, lähinnä siksi, ettei yliopisto järjestänyt tarvittavia kursseja Avoimen kautta. Pöh. Otin onnen omiin käsiini ja ryhdistäydyin toden teolla työnhaussa. Kannatti!
  • Temppuja pitäisi opetella ahkerammin, se on hurjan hauskaa ja koirat nauttii ♥
  • Ainoa, joka ei varsinaisesti toteutunut :D Mä oon niin laiska opettamaan temppuja... 

Jos ensi vuodelle jotain tavoitteita miettii, niin aika agilitypainotteisia taitavat olla. SM-nollia yritetään puolitosissamme jahdata, kun päästään palaamaan kisakentille toivottavasti jo tammikuussa. Saa nähdä, joudutaanko ottamaan Narrille vielä toinen antitestosteronipistos ja olemaan siitä dopingtauolla. Lisäksi jatketaan toki treenejä. Hyvää terveyttä nyt ei voi koskaan toivoa liikaa, joten sekin lisätään tavoitelistaan.

Kolmosiin nousun jälkeen ollaan treenattu erinomaisissa opeissa ulkona ja sisällä, ja päästy tekemään juuri meille sopivia lyhyitä (ja välillä pidempiäkin) tekniikka- ja ratapätkiä. Aika mahtavaa, kun pääsee hiomaan taitoja pikkutarkasti ja oikeasti pohtimaan, miksi niin tai näin on parempi jne. Radanlukutaidot ovat kehittyneet paljon, samoin kuin ymmärrys siitä, minkälainen sininen shetlantilainen tässä onkaan lopulta käsissä. Suuri kiitos siis meidän huipuille kouluttajille ♥ Paljon on opittavaa vielä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että ois aika siistiä päästä taas kisaradoille hakemaan lisää treenattavaa :D 

Siis namithan on vakava juttu.
Me vetäydytään vuodenvaihteen ajaksi maaseudulle, jossa toivottavasti paukkuu vähemmän. Tämä vuosi tuntuu pitkältä, ja oon onnellinen, että se loppuu pian. Ihanaa aloittaa uusi vuosi maaseudun rauhassa, tavallaan puhtaalta pöydältä ja uutta intoa täynnä.

Jos meidän hiljaista blogia kukaan enää lukee, niin toivotamme teille kaikille rauhallista ja turvallista vuodenvaihdetta sekä onnea ja iloa tulevalle vuodelle 2018! ♥

Moi! Agility on siistii! Täytin 4v viikko sitten!
P.S. Instagram päivittyy huomattavasti tiheämpään, kuin blogi, joten tuoreimmat kuulumiset löytää sieltä. Narrin iloisen naaman voi löytää myös tunnisteella #nauravanarri ♥

maanantaina, joulukuuta 04, 2017

Täällä ollaan

Päivitykset ovat hieman jääneet, kun on ollut kaikkea muuta mielessä. Tämänkin tekstin olen aloittanut jo varmaan ainakin neljä kertaa... Ollaan me silti treenattu ja kisattukin kaksi starttia :) Tähän väliin mahtui myös muutto Helsinkiin uusiin ympyröihin. Sen tiimoilta elämä on vielä hieman epäjärjestyksessä, mutta eiköhän se tästä vähitellen.

Aloitetaan vaikka niistä kisoista. Sieltä jäi käteen todella hyvä fiilis, ja juuri sitä lähdettiinkin hakemaan. Tehtiin eheitä pätkiä ja monia juttuja samaan tapaan, kuin treeneissä. Erinomainen kisakokemus siis, eivätkä radatkaan tuntuneet enää mitenkään mahdottomilta :) Kisaamista tuskin hurjasti tehdään enää tämän vuoden puolella tästä huolimatta, sillä odottelen mieluusti ensi vuotta ja (toivottavasti) matalampia rimankorkeuksia, vaikka tuskin niillä olisi kovin suurta vaikutusta loppupeleissä.  Alla hyppyrata, jolta yksi rima :)


Treeneissä ollaan opeteltu haastavampia ratakuvioita ja palkattu hyviä pätkiä, mikä varmasti osaltaan auttoi kisoissakin. Hyvä fiilis on jäänyt joka treenistä, ja läksyjäkin on tullut jonkin verran. Takaakiertoa pitää vahvistaa, jotta Narri oikeasti kiertää ja hyppää, vaikka mulla lähtisi liike eteenpäin. Etenkin niistoissa näkyy tämän treenaamattomuus. 

Lokakuussa käytiin myös Lee Gibsonin treeneissä JAU-areenalla, ja sieltä tuli pääosin pujotteluvinkkejä ja -läksyjä. Hurjan hauskaa!


Treenataan säännölllisesti seuran viikkoryhmässä, jossa meillä on kaksi erinomaista kouluttajaa ja mukavat uudet treenikaverit. Hurjan inspiroivia treenejä ollut! Lisäksi ollaan ehditty liidellä jopa kahdesti aluevalkussa. Tekeminen tuntuu tosi hyvältä, ja kisakärpänenkin alkaa kohta taas pörrätä... :)

Terveyden osalta molemmat sheltit voivat pääosin hyvin. Narrille on tänä vuonna kehittynyt aika paljon talipatteja, joista isoimmat löysin viikko sitten lauantaina hännästä (!). Se järsi niitä itse pienemmäksi ja nyt on sitten alla ab-kuuri ja kipulääkkeet. Teinit ja niiden finnit, hohhoh :D Lepäilyä siis ainakin 12 päivän ab-kuurin ajan.

Stara täytti 8 vuotta 2.12 ♥ Hurjaa, miten aika lentää eteenpäin.

Pojat ♥

maanantaina, syyskuuta 25, 2017

Elokuun ja syyskuun treenejä

Niin se vaan elokuukin meni vauhdilla ohi, ja syyskuu siinä samalla. Onnekseni me päästiin kaikkiin Jennan treeneihin, ihan huippua! Pujotteluun löydettiin lisäkikka, nimittäin toisesta päästä avoin ohjuri auttamaan etenkin umpikulmien hahmottamista. Narrin draivi on kasvanut pujotteluun ihan huimasti, ja oon itsekin alkanut innostua vähitellen esteen tarjoamista mahdollisuuksista ja haasteista. Ei ole nimittäin mikään lempieste mulle... :P

Tekniikkajuttuihin ei olla ihmeemmin keskitytty, mitä nyt muutamaan välistävetoon ja päällejuoksuun. Takaakiertoja aloin palkkaamaan uudestaan ja otin naksunkin käyttöön, sillä haluan Narrin lähtevän paremmin kiertoon jo pelkästä käskystä. Radoilla ei ole muuten ollut ongelmia, Narri irtoaa ja etenee valtavan hienosti ♥

Syyskuun alussa treenattiin sukulaiskoirien porukalla :)

Kuva: Esa Koivuranta
Kimppatreeniryhmän itsenäisissä treeneissä ollaan tehty lähinnä pujottelun avokulmaa. Lisäksi yritettiin huvikseen arvioida, kuinka kaukaa oma koira hyppää maksimivauhdissa. Ei onneksi mennnyt kovin paljon pieleen :D Kartio on siis siinä kohdassa, mitä itse arvioin.



Kisoja ei ole tiedossa, mutta treenit jatkuvat talvellakin. Harkinnassa on omat kisat lokakuussa, mutta ne on niin pian, että voi jäädä kisaamatta. Ehkä sitten marras-joulukuussa.

torstaina, elokuuta 24, 2017

Pujottelun vaikeus

Me ollaan treenailtu ahkerasti pujottelun lähestymistä sekä itsenäisesti, kimppiksessä, että aluevalmennuksessa. Kehitystä tapahtuu, mutta luulen, että meidän pitää palata vielä muutama askel taaksepäin.

Viikko sitten tehtiin Jennan treeneissä jälleen avokulmaa, ja aluksi kuudella kepillä aika vaikeaa kulmaa etupalkalla. Hyvin Narri alkoi kyllä kääntyä oikeaan väliin :) Loiva avokulma  vauhdista olikin sitten ihan mahdottoman vaikea. 

Samalla teemalla jatkettiin viime sunnuntain aluevalkuissa.


Narri näyttää jopa ihan väistävän ekaa keppiä. Tosi ärsyttävää! Mukaan mahtui onneksi onnistumisiakin, mutta se ei selvästi ihan täysin tiedä, mistä pujottelu pitää aloittaa.

Eilen tehtiin pujottelutreenien vastapainoksi vauhdikasta rataa (ja myös sitä pujottelua) kimppiksen treeneissä:


Oon niin tyytyväinen Narrin draiviin ja irtoamiseen! Tuolle yhdelle aidalle se ei jostain syystä irronnut, vaikka onhan mun ohjauskin kieltokerroilla aika huonoa. Listalle 180 asteen käännökset aidoilla. Siinä ois hyvä suuntakäskyn paikka, mutta ei me noita saatu oikein niissäkään treeneissä onnistumaan, ja nyt mulla on pieni kammo tuollaisiin paikkoihin. Tosin, tippuuhan mulla ohjaava käsikin ehkä vähän liian aikaisin.

Pujottelussa (ei videolla) tehtiin umpikulmaa, ja siinäkin Narri järjestään haki kovemmasta vauhdista enemmän toiseen väliin, kuin ekaan. Höh. Luulen, että me otetaan harjoitteluun mukaan 2x2-kepit, ja tehdään muutama tehosessio niillä. Nyt pitää saada Narrille lisää itsevarmuutta ja tietoa siihen, mistä pujottelu alkaa. Se kyllä jarrutti eilenkin, mutta liian myöhään, ja osui 2. väliin. Onneksi pujottelu on muuten parantunut hurjasti etupalkan ansiosta :) ♥

torstaina, elokuuta 10, 2017

Elokuun treenejä - tauko ohi

Heinäkuu meni mökkeillessä. Samalla pidettiin täystauko lajista, tai itse kävin kouluttamassa pari kertaa, mutta koirat eivät kentillä käyneet edes turisteina autossa :) Totaalitauko tekee niin hyvää!



Elokuu alkoi, ja samalla alkoivat myös kuuden viikon Jennan treenit. Niin huippua päästä joka viikko treenaamaan pitkästä aikaa! Laadin meille paperille treenilistaa, jota on helppo päivittää treenien lomassa. Treenilista kulkee kätevästi mukana, ja ekoissa treeneissä Jennakin vilkaisi sitä. Tavoitteena on treenata pienempiä osa-alueita kuntoon ja vahvistaa Narrin itsenäistä esteosaamista ja itsevarmuutta.

Viikko sitten aloitimme puomin ja keinun kanssa. Keinulla Narri tarvitsee paljon itsevarmuutta, ja puomista se taas painaa helposti kisoissa ohi syystä x (yleensä näillä radoilla puomi on tullut vastaan keinun jälkeen). Keinulle laitettiin palkka namialustalle, joka silminnähden toi heti erilaista meininkiä Narrin tekemiseen. Saatiin muutettua Narrin asentoa jo tämän treenin aikana hieman matalammaksi, jotta keinun painaminen alas helpottui.

Alla on video tämän viikon tiistailta itsenäisestä keinutreenistä tavalla, jota opeteltiin Jennan kanssa:



Vielä on tekemistä, mutta Narri alkaa jo selvästi itse painaa lautaa alemmas, eikä hillua keinun päällä liian pystyssä. Eilen edistettiin keinutreeniä entisestään kimppiksen treeneissä, ja yritettiin saada Narri jatkamaan liikettään kohti keinun päätä, vaikka keinu laskeekin alas. Edistystä ♥

Viime viikolla tehtiin lopuksi myös katsaus pujotteluun, ja otettiin käyttöön etupalkka. Narrin tekeminen parani siinä huomattavasti parilla toistolla, kun se jätti ohjaajan vilkuilun pois. Eilen aloitettiin pujottelulla, ja olipa hyvä treeni! Tehtiin täysin itsenäistä pujottelua, jossa jäin itse vaan seisomaan paikoilleni ja lähetin Narrin esteelle. Etupalkka toki Jennalla pujottelun päässä. Narri jätti viimeisen kepin väliin, kun viimeinen keppi oli valkoinen. o.O siinä saattaa olla joku juttu. Kun vika keppi oli sininen, se meni koko pujottelun alusta loppuun ihan itse ♥

PÖÖ ♥
Otettiin myös keppikulmia kuudella kepillä + etupalkalla. Tehtiin 90 asteen avokulmaa. Narri stiplasi aloituksen kerran, ja sen jälkeen se oppi hakemaan oikein sisään ♥ Niin huikea pikkumies ♥ Sillä ei ole koskaan ennen ollut tuollaista draivia lähteä kepeille irti minusta. Tästä tulee niin hyvä ♥

Meillä ei oo kiire kisaamaan. Piirinmestaruudet olis Ojangossa parin viikon päästä, mutta en taida ilmoittautua. Ajatus kisaamisesta vähän ahdistaa tällä hetkellä, kun tuntuu siltä, että on niin paljon pieniä osa-alueita, jotka pitää saada kuntoon ennen kisaamista. En edes halua tehdä rataa, vaan treenata muutaman esteen sarjoja :D

torstaina, heinäkuuta 13, 2017

AGIROTU 2017

Agirotu koettu ja kisattu. Olipa hauskaa! En oo pitkään aikaan osallistunut noin isoihin kisoisin, enkä koskaan noin hyväntuulisiin! Lisää tällaisia! MAH hoiti järjestelyt ihan ensiluokkaisesti. Kisapaikkana ravirata oli loistava, hyvät ulkoilumahdollisuudet ja erinomainen nurmi kisapohjana.

Kohteessa!
Tulosten puolesta me ei juhlittu, mutta fiiliksen puolesta kylläkin! Ensimmäinen rata ei ole videolla, mutta muut kolme ovat. MAH julkaisi ratapiirrokset tapahtumassa, kiitos niistä!

Perjantain ensimmäinen rata.
Meidän ensimmäinen startti kolmosissa meni huikean hienosti! Narri tuli ohi aidasta nro 4, kun kaartoi aika kovalla vauhdilla. Muita virheitä ei tullut, joten tulos 5! Niin lähellä oli nolla, mutta ei kyllä harmita yhtään. Kyllä ne sieltä tulee, kun on tullakseen :)

Toinen rata oli italialaisen tuomarin käsialaa. Olipa haastava! Siinä tuntui olevan vaikea kohta toisen perään, eikä todellakaan olla sellaiseen vielä valmiita. Huippua silti päästä kokeilemaan! Noita radan haastavia kohtia pitää ehdottomasti käydä treenaamaassa itse.

 
Meillä meni alku hyvin, päästiin 5 estettä ilman virheitä :D Puomilla jotain ihme empimistä, ja siihen se pakka sit vähän hajosikin. 16 putkelta pääsin taas paremmin fiilikseen, ja kirmailtiin loppuun. Tuomari oli kannustava :)

Lauantain ensimmäisellä radalla kisattiin FAO-karsinta, ja kolmosista 25 koirakkoa pääsi finaaliin. Ei mitään mahkuja, mutta ei se mitään :D  Kepit Narri jätti kesken, ja voi hurja, mitä kaarroksia... Puomin ohi mentiin ja lujaa.

Vikasta radasta jäi ihan mieletön tekemisen meininki, vaikkei sitä ehkä videolta näe. Hyvä Narri ♥ Taas meinasi mennä puomista ohi, mutta en mä tosin pituudella kääntänytkään. Tehtiin silti nollaa puomin alastulolle asti! Treenilista pitenee sokkareilla puomin jälkeen :-D

Alla videolla kaikki kolme rataa:



Kiitos videoista Melissa ja Minna!

Nyt me jäädään lajista tauolle ja palataan sen pariin elokuussa. Hyvää aikaa pitää tuumaustauko ja kerätä ylös treeniä vaativat kohdat. Lista on pitkä, mutta mikäs sen hauskempaa, kuin alkaa karsia sitä vähitellen. :) Narri on maailman paras kisakaveri ♥♥

perjantaina, kesäkuuta 30, 2017

Kimpparyhmän treenit

Keskiviikon kimppistreenit olivat viimeiset noin kuukauteen. Elokuussa jatketaan kuusi viikkoa Jennan opissa :) Alla meidän vika veto radan alkupuolelta. Väsymisen huomaa molemmissa, mutta hienosti Narri kyllä tsemppasi. Erityisen iloinen oon kepeilleviennistä - Narrin kanssa mun ei kannata olla paikoillaan sylkkärivienneissä kepeille, vaan liikkua itse niitä kohti. Muuten N alkaa komentaa :D



Päällejuoksuja ja saksalaisia voitaisiin vahvistaa vielä ensi viikolla ennen Agirotua. Ilmoitin meidät kahdelle radalle sekä pe että la. Kisaajia on tosi paljon (50-100 medi 3:sta), joten päästään heti kokemaan kolmosluokan pitkät kisapäivät ja isot luokat. Alemmissa luokissa tottui max. 15 osallistujan luokkiin, ja nekin tuntuivat välillä isoilta. Oon silti tosi innoissani, mun elämän eka Agirotu! Harmi, että tapahtuma loppuu.

Mitään erityisiä tuloksia ei lähdetä ensisijaisesti hakemaan, vaikka plussaa toki on, jos/kun kaikki toimii niin kuin olen opettanut. Lähinnä odotan mielenkiinnolla, minkälaisia kuvioita kolmosten radoilla tulee vastaan. Ollaan mun muistaakseni kaikki radat eri tuomareilla. Kisojen jälkeen jäädään lajista totaalitauolle muutamaksi viikoksi ja hiotaan treenisuunnitelma kuntoon. Paljon pieniä palasia treenattavana, ihanaa päästä työstämään niitä taas elokuussa! :)

perjantaina, kesäkuuta 16, 2017

Treenipäivitys

♥ Iloinen Stara ♥

Pariin viikkoon on mahtuneet kahdet kimpparyhmän treenit, kun napattiin viime viikolle tuurauspaikka Sanni Kariniemen treeneihin. Uusi tuttavuus kouluttajana, vaikka nimi on toki tuttu. Narri teki superhienoa rataa ja oikein loisti upeilla takaakierroilla! Käsittämätöntä, miten kaukaa se irtosi niihin. Radan alun uskalsin ottaa kutsuna. Ei mitään ongelmaa, vaikka alku sisälsi omasta kutsupaikasta katsottuna periaatteessa takaakierron. Narri ♥ Palkkailtiin rataa pienissä pätkissä suht matalilla rimoilla, kun kisoja ei ole ihan lähipäivinä tiedossa.

Naurava Narri ♥ #nauravanarri

Tällä viikolla meitä koulutti jälleen Jenna. Putki-puomi -erottelu oli ihan loistava! En ollut varma, miten ne on Narrilla muistissa, mutta osaahan se sille opetetut asiat. Puomikin oli tosi hieno, vaikka vapautti itsensä ehkä aavistuksen liian aikaisin. Mutta menipähän loppuun asti vauhdilla. 90 asteen avokulmaa kepeille haettiin hieman, mutta se helpottui lopulta sylkkärillä. Täytyy muistaa! Tosi hyviä ohjausjuttuja löytyi taas :)

Narrista huomasi, että se väsyi molemmissa treeneissä loppua kohti. Ei mikään ihme, sillä molemmat päivät olivat lämpimiä, ja tehtiin pidempää pätkää, kuin mihin se on tottunut. Hyvää treeniä. Kentän pohja taas on musta paikoin aika kamala, kun en itsekään meinaa päästä pehmeällä kivituhkalla äkkikäännöksistä liikkeelle. Luulisi, että toisenlaisella pohjalla juokseminen on tuon jälkeen helpompaa, tossu nousee tekonurmella kevyesti :D


Eilen Narri kävi hammaskivenpoistossa ja murjotti loppupäivän. Se on niin hauska, kun tokkurasta herättyään haluaa selvästi tulla lähelle, mut huomio (minulta) ei sitten kelpaakaan. Seuraavana aamuna se on jo vähitellen antanut kamaluudet anteeksi... :) Hassu. Ei ees tullut mun kanssa nukkumaan,  vaikka sitä se odottaa joka ilta :D

Taisin saada anteeksi ☺
Kyllä mä taidan ilmottaa meidät Agirotuun. Tai katsotaan nyt vielä ensi viikon fyssarikäynti, kun edellisestä on aikaa. Ilmoa on vielä onneksi jäljellä. :)

Me voitais maistaa ihan vähäsen myös.